Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Eli tästä näet vielä ensimäisten liittyjien tarinat, mutta tästä lähtien kirjoitathan oman klaanisi tarina viekkuun:

Heimokissojen tarinat

Muut

Klaanikissojen tarinat

Foorumi

Apua roolipelaamiseen!

 

Alla olevaan boxiin vain ja ainoastaan roolipelaaminen. Tässä voitte pelata kokoontumista/parantajien kokoontumista, taisteluja ja kaikkea muuta hauskaa ja jopa mahdotonta! (Kyllä, myös kissojesi synttärit saunomisineen!) Chatti on sama kuin kaikissa muissa tarinaviekuissa ja viestisi näkyvät niissä kaikissa.

 

 

 

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > [ Kirjoita ]

Nimi: karkkitalo

24.05.2016 11:06
Katselen ympärilleni leirissä. En näe Kultasilmää missään. Hän on kai nukkumassa pentujan kansssa Pentu tarhassa. Kun memen katsomaan sinne se oli tyhjä!
Ei ketään!
Juoksin leirissä hiljää etsien ystävääni.
Näen hänen tulevan leirin sisään käynistä, huokaisen helpotuksesta.
Juoksen häneneluo ja kuiskaa:"Missä olet ollu?" Kultasilmä haukotelee,"Kävin hakemassa pennut ulkoa, he olivat nukahtaneet tuonne lähistölle." Ja hän viitoi hännälään ulos.Nyökkäsin."Olivat siis lähtenee omin päin." Hän nyökkäsi,"Niin." ja hän marssi pentu tarhaan.
Menin oppilaiden pesään ja toivoin pääseväni hänen pennun oppilaaksi.
Aamulla heräsin harjoitusta varten, Pakkastuuli marsi eteeni ja naukaisi."Tule, menään."

Nimi: Vallu

06.05.2016 17:48
Valkosydän-Metsäklaani


Katselin kuinka Hunajatähden pennut leikkivät aurngossa. Hunajatähti oli ollut viimeaikoina aivan poissa tolalataan. Eikä asiaa auttanut se, että Hunaja oli huomannut Sarastuspennun kuurouden. Kun katselin pentuja miettisin mitä tapahtuisi kun he olisivat oppilasiässä. Siihen ei olisi kauheasti aikaa. Aurinkosielunpennutkin tarvitsisivat omat mestarit.Minullakin olisi siis mahdollisuus päästä virkaan! Nyt kun pennut söivät jo kiinteää ravintoa klaani sai saalistaa kaksin verroin enemmän! Onneksi sentään oli jo hiirenkorvan aika! Hunjatähti oli siirtynyt taas päällikön tehtäviin. Katselin kuinka Polkupentu otti mittaa Tulipennusta. Utupentu leikki oravalla. "Uupentu! Kunnioita saaliin henkeä! Älä riuhdo sitä! Haluaisitko sinä, että kun sinut on ensin tapettu ja sitten joku leikkisi ruumiillasi?" kysyin. Utupentu puisti päätään ja alkoi syömään saalista kiltisti.


Nimi: PAikio

02.05.2016 21:41
Kultatassu 15 kp:ta
Marsulainen mikä on kissasi nimi?

Nimi: Tuuttifluutti

29.04.2016 19:41
Kultatassu, Vuoriklaani.

Vatykkatassu lähestyi hukaavasti, olisiko pitänyt Sammaltassun voitaa? Kultatassu ajatteli että hän oli suuri, hänen ei tarvitse pelätä! Vatukkatassu huitaisi toisella etu tassulla, huomasin tilaisuude horjautaa hänet! nappsi tassusta joka oli ollut hänen tukena ja vetäisin. Vatukkatassu kaatui ja minä olin hyppäämässä pälle.
Mutta Vatykkatasu käännähti ympäri ja potkaisi minua.
Nousin äkkiä ylös, mutta vanhempi oppilas oli hyppäämässä pälle. Väistin hypyn ja peräännyi.
Katspoi se maahan jättämiä alkiä, ne oli isot! Sihahdin äkkiä:"Ei saa käyttää kynsiä!" Vatukkatassu katsahti hänen tassuihin, hän laitto kynnet piiloon,"En minä niitä tahlaan esillä pitänyt, minä pelästyin." Pyöritelin silmia Sammaltassulle. "Aivan mistä muualtane olisivat tulleen." sammaltassu nusi ylös "Menään saalistamaan!" "Joo!" naukaisin äkkiä ja lähdin juoksemaan Sammaltassun perässä, katsoi taakseni ja naukaisin:"Etkö tule mukaan Vatukkatassu?"
Hän kohautti olka päitään, "En hedti, menen mukaan seuraavaan partioon." Nyökkäsin ja lähdin jatkamaan matkaa.

Kun olimme perillä Sammaltassu nuhkaisi ilmaan,"Katso!" Katsoi ylös aj siellä oli lintu lauma.Hyppäsin ylös päin ja sain napattua kolme lintua. Sammaltassu puristi päätään,"EN tarkoittaanut tuota, vaan katso!" Katsoi kauvemmas ja siellä oli myrsky pilviä. Laskin saaliini hetkeksi,"Menään varoittamaan muita!"
Lähdimme juoksemaan kohti leiriä kun myrskypilvet jäivät vuorten toiselle puolelle.
Juoksin täysiä päälikön pesälle ja naukaisin Tikkutähdelle:"Uusi myrsky on tulossa!"

Nimi: marsulainen

15.04.2016 16:12
palasin aurinkohuipun partiosta Hirmuraidan ja Pikkuhännän kanssa. Lähdin parantajan pesälle tapaamaan Apilatassua.Juttelimme siitä, miten lähellä viherlehden aika oli. Maltoin tuskin odottaa, että pääsisin metsästämään kunnolla riistaa klaanille. Kuului Tikkutähden kuulutus klaanikokouksesta ja lähdin kohti kokousta. Muut olivat jo siellä. Tikkutähti puhui: "Tiedätte varmaan, että pentuja on syntynyt niukasti tänä vuonna. Kuitenkin eräs kuningattaristamme on saanut kolme tervettä pentua". En kuullut kuningattaren nimeä, koska kaikki klaanilaiset alkoivat maukua iloisina uudesta pentueesta. Tikkutähti jatkoi:"Kaksi kollia ja yhden naaraan". Muutaman kuun päästä näin pennut valmistautumassa oppilas nimityksiin. Heidän emonsa nuoli heitä puhtaaksi. Kuului Tikkutähden klaanikokous kutsu. Kaikki ryntäsivät kokoontumiseen, koska tiesivät mitä asiaa Tikkutähdellä oli. "Uusimmat pentumme ovat tulleet kuuden kuun ikään ja heistä on aika tehdä oppilaita. Sinä". Tikkutähti viittoi tummanruskean kollin luokseen. "Aina tästä päivästä siihen päivään, jolloin saat soturinimesi kutsuttakoon sinua Mäntytassuksi. Päällikkö nimesi muutkin kaksi pentua oppilaiksi. Tummanharmaa naaras sai nimekseen Soratassu ja punertava kolli Pörrötassu. "Mäntytassu! Soratassu! Pörrötassu!" klaani alkoi huutaa.

Nimi: PAikio

27.02.2016 10:57
Närhipentu 15 kp:ta.

Nimi: Närhipentu,Suoklaani

16.02.2016 20:34
Heräsin aamulla kuningattarien pesästä. Emoni tökki minua kuonollaan ja sanoi
-Närhipentu herää, saat nyt mestarin. Siinä vaiheessa olin täysin hereillä. Minua jännitti todella paljon. Mietin kuka on mestarin. Päätin olla paras oppilas ikinä. Lähdin emoni perässä puhujankivelle päin melkein samalla hetkellä kun sieltä kuului tuttu kutsu: Kaikki oman riistansa saalistamaan kykenevä saapukoon puhujankivelle. Menimme puhujan kiven eteen. Lähdin kiipeämään sitä ylös. Ylhäällä minua odotti Kaarnatähti ja Hiirisydän. *Tuleeko Hiirisydämestä mestarini* mietin. Sitten Kaarnatähti alkoi puhumaan.
- Närhipentu olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla soturioppilas. Tästä päivästä siihen päivään saakka kun saat soturinimesi sinut tunnetaan nimellä Närhitassu. Mestariksesi tulee Hiirisydän. Hiirisydän olet valmis ottamaan oppilaan. Olet osoittanut olevasi valmis oppilaaseen ja oletan sinun opettavan kaiken mitä tiedät tälle oppilaalle, hän sanoi. Kosketin Hiirisydämen kuonoa omallani ja klaani huusi: Närhitassu, Närhitassu! Olin typertynyt. Olin soturioppilas Närhitassu. Mestarini sanoi minulle: Nähdään huomenna auringonhuipun aikaan hiekkakuopalla. Olin melko väsynyt. Vilkuilin ympärilleni. Kaikki näytti ihme kyllä samalta, vaikka minusta tuntui että kaikki oli muuttunut. Mutta tiesin yhden asian. Mikään ei palaisi ennalleen. Mutta olin väsynyt joten lähdin pentutarhaa päin, mutta vaihdoin suuntaa kesken matkan oppilaiden pesälle päin. Pesällä menin suoraan pesän perälle. Haistelin sammalta ja vakuutuin siitä että tämä ei ole kenenkään muun paikka. Asetuin makuulle ja nukahdin.

Nimi: PAikio

06.02.2016 16:33
Varistassu 15 kp:ta
Lumitassu 7 kp:ta

Nimi: Tulikissa

22.01.2016 14:19
Väärä paikka. Sori :D

Nimi: Tomutuuli, Metsäklaani

22.01.2016 14:11
Puraisin myyrästä palasen. Pureskelin sitä tyytyväisenä.
Yht'äkkiä Aurinkosielu juoksi leirin aukiolle. Hän alkoi itkemään. Hän lyyhistyi maahan surullisena. Jätin myyrän siihen ja kävelin Aurinkosielun luokse.
"Mikö hätänä?" kysyin huolestuneena. Aurinkosielu katsoi minua. kyyneleet silmissään. Kissat tuijottivat meitä ihmeissään.
"He rankaisevat minua, koska minun ei kuuluisi olla täällä! Minun ei kuuluisi elää tai saada pentuja. Minä huijasin kuolemaa ja tulin tänne ja nyt he rankaisevat minua ottamalla pentuni yksitellen! Pilaamalla heidät ja kiroamalla heidät hiljaisuudella! Se on minun vikani!" Aurnkosielu ulvoi. Olin hämmentynyt.
"Mistä sinä puhut? En ymmärrä. Selitä minulle Aurinkosielu!" Vaadin. Aurinkosielun katse harhaili ympäriinsä. Hermostuin.
"Aurinkosielu, puhu minulle!" Käskin.
"Se on minun vikani. Tähtiklaani rankaisee minua", Aurinkosielu mutisi ja tuijotti muita kissoja. Hunajatähti oli tullut pentutarhan suulle. Mäntyturkki tuijotti parantajan pesän luona, ja hänen vieressä oli sokea Jäätassu, parantajaoppilas. Oratassu, Kermatassu ja Päivänkakkaratassu tuijottelivat oppilaiden pesän luona.
"Mitä on tapahtunut?" kysyin huolestuneena. Mistä Tähtiklaani muka Aurinkosielua rankaisisi? Ja miten Tähtiklaani rankaisisi? Aurinkosielun katse pysähtyi minuun. Hän katsoi suoraan silmiini. Vakavasti ja surullisesti.
"Tuulipentu on kuuro", hän naukui. Jähmetyin. Jalkani pettivät. Lyyhistyin maahan.
"Ei voi olla totta. En suostu siihen!" Karuaisin taivaalle. Laventelisielu, Kermatassu, Päivänkakkaratassu ja Vaaleatassu kävelivät luoksemme.
"Mitä on tapahtunut?" Laventelisielu kysyi hermostuneena. Katsoin heitä surullisena.
"Tuulipentu on kuuro...", nau'uin. Nousin ylös kankeasti.
"Tule Aurinkosielu", naukaisin. Aurinkosielu tuijotti kuitenkin kaukaisuuteen. Lopulta hän nousi ylös. Lähdimme pentutarhaan katsomaan oliko Tuulipentu varmasti kuuro.
Tuulipentu leikki Hankipennun ja Syreenipennun kanssa iloisina.
"Tuulipentu, kuuletko sinä minua?" kysyin isoon ääneen. Tuulipentu leikki yhä sisariensa kanssa. Nostin Tuulipennun ilmaan ja laskin hänet minun ja Aurinkosielun eteen.
"Kuuletko sinä minua?" Kysyin uudestaan. Tuulipentu katsoi hämmentyneenä. Laitoin tassuni Tuulipennun poskelle.
"Tuulipentu, tiedän ettet kuule, mutta... me rakastamme sinua", sanoin surullisena. Tuulipentu tuijotti minua yhä.

//Aurinkosielu?

Nimi: Lumitassu, Niittyklaani

20.01.2016 14:29
Näykin ruipeloa hiirtä tuoresaaliskasan vieressä. Tai no, ei siinä ollut enää muuta kuin pieni kani.
Kun olin syönyt, haistoin Varistassun tulevan leirin sisäänkäynnillä. Kävelin hän häntä vastaan ja huomasin Varistassun kantavan kania. Se ei ollut kovin iso, mutta saalis kuitenkin.
Varistassun perässä asteli Kaikutuuli, jolla ei ollut mukanaan mitään.
Minut huomatessaan, Varistassu jätti saaliinsa tuoresaaliskasan paikalle ja tuli hieraisemaan kuonoani.
Minulle tuli jostain syystä lämpimämpi.
- Miten arviointisi meni? kysyin.
- No, näit minun kantavan kania leiriin, joten ihan hyvin se kai meni, Varistassu vastasi.
Hymyilin. Varistassulla oli mennyt hyvin, joten klaani sai ruokaa ja muuta sellaista.

Nimi: Varistassu- Niittyklaani

18.01.2016 13:38
Tarvoin lumessa saalista etsien. Turkkiini oli tarttunut lumipaakkuja, jotka eivät halunneet lähteä irti. Turhauduin. Pelkästään se, että oli kylmä ja saalista ei näkynyt missään, sai minut tuntemaan hyvin ärsyyntyneeksi. Ja vielä se, että Kaikutuuli, mestarini, tarkkaili minua jostain piilosta.
Melkein meinasin luovuttaakin, kun huomasin kanin korvat piikkihernepuskan takana. Se oli pieni, mutta jos saisin sen kiinni, sillä ruokkisi puoli klaania.
Hivuttauduin lähemmäs, vatsa maata viistäen. Äkkiä kani nosti päänsä, se oli kai havainnut jotain. Minä se en ainakaan voinut olla, koska lähestyin sitä äänettömästi oikealta sivulta, tuulen alapuolella.
Samassa hangesta loikkasi valkoinen vilahdus, joka katkaisi kanilta niskat. Vasta nyt tajusin. Siinä oli Lumitassu, joka piteli kania hampaissaan. Olisinpa ollut nopeampi.
- Hei, Lumitassu sanoi laskien kanin alas.
- Hei, vastasin.
Tuijotimme hetken hiljaisuuden vallitessa toisiamme, kunnes katkaisin sen kysymällä:
- Mitä teet täällä?
- Tehtäväni on metsästää klaanille, entä sinä? Lumitassu vastasi.
- Minulla on arviointi, mutisin. - Mutta en ole saanut vielä yhtään saalista.
- Aijaa, Lumitassu sanoi, ja kääntyi leiriin päin. - Minä menen nyt.
Niinpä jäin hankeen katsomaan Lumitassun palaamista leiriin.

///Kuka on Lumitassun mestari?///

Nimi: Täpläpentu, erakko

18.12.2015 17:16
Raotin silmiäni ja erotin hopeisen kuuran, joka putoili luolan katosta pikkuhiljaa maahan. Hienoinen usva reunusti luolan reunoja, joissa makasivat vanhat saniaiset.
Huokaisin syvään ja kompuroin jaloilleni, vaikka kylmyys ja jäykät jäsenet ulvoivat kisvusta. Avasin silmäni kunnolla ja räpyttelin niitä hetken, kunnes sumea aukio muuttui tarkemmaksi ja pystyin erottamaan haalean, kullankeltaisen valon, joka saapui auringosta.
Otin askeleen eteenpäin ja aloin hoiperrella kohi luolan suuaukkoa. Kylmä maa nipisteli polkuanturoitani ja vaikka lattialla oli paljon kuolleita sammalia ja saniaisia, oli maa liukas.
Kun ääsin viimein luolan oviaukolle, istuuduin siihen ja aloin hengittää raikasta ilmaa, joka tunkeutui kuonooni. Heilautin häntääni kerran, luoden ympyrän ilmaan ja nauttien, kuinka hento, mutta lämmin säde osui lapaani ja toi lämpöä turkkiini.
*Ehkä elämäni on parempi näin. Ehkä en edes tarvitse vanhempiani. Tarvitsen vain itseni, ja taido selviytyä*, kuiskasin mielessäni ja kierähdin lavalleni.
Viileä kallio hioi turkkiani, kun kierin paikoillani ja nautin varhaisen lehtikadon viimeisistä, hieman lämpimistä hetkistä.
Huokaisin ja kompuroin jaloilleni, katsoin kuinka aruinko katosi mäntyjen oksien ja lehtien taakse ja kun sitä ei enää näkynyt, loikkasin alas suurelta, hopeiselta lohkareelta ja aloin taivaltaa kohti metsää.

//Jatkan joskus lähiaikoina, oli hieman inspiä kuvailuun.

Vastaus:

10kp:ta
Kirjoittaisitko tarinasi Muut-osioon (ylhäällä). Siellä on erakoiden, kotikisujen, luopioiden ja kuolleiden tarinat.

-Tulikissa

Nimi: Lulu

11.12.2015 18:10
Eikä! Kirjoitin vahingossa tänne! Ja tuo :D-merkki tuli vahingossa

Nimi: Oratassu, Metsäklaani

11.12.2015 18:08
Kun hetken aikaa nelistimme, Hunajatähti vihdoin pysähtyi.
"Et kai oikeasti luullut, että menisimme heti ensimmäisenä päivänä harjoittelemaan saalistusta" mestarini kysyi huvittuneesti kehräten.
"Ööh... En, kuinka voit kysyä noin typeriä kysymyksiä? Maassa on niin paljon lehtiä, että jokaisesta askeleesta tulee ääntä. Riistaeläimet pelästyvät sinun äänekkyyttäsi", vastasin hiukan loukkaavalla äänellä.
Hunajatähti tuijotti minua tiukasti. Tuntui, kuin sydämeni olisi jättänyt lyönnin väliin. Nyt vasta tajusin, mitä olin sanonut.
Olin juuri pyytämässä anteeksi, mutta Hunajatähti ehti ensin maukua:
"Tänään käymme Metsäklaanin rajat läpi. Ymmärrän, että sinulla oli rankka päivä, mutta sinun ei tarvitse purkaa kiukkuasi minuun."
Ehkä minusta ei olekaan soturiksi. Olen niin laiska, enkä haluaisi taistella tai saalistaa. Sen takia varmaan jouduin päällikön oppilaaksi, koska tarvitsen erityis tukea. Ajatukseni pyörivät päässäni, enkä kuunnellut,kun Hunajatähti opetti rajoja.
"Nyt voidaan mennä takaisin leiriin. Muistathan vielä klaanimme rajat?", Hunajatähti tiedusteli minulta samalla, kun nelistimme yhdessä takaisin leiriin.
"Toki, Sadeklaani on tuolla päin", osoitin oranssilla hännänpäälläni vain jonnekin suuntaan, ja toivoin, että arvasin oikein.
Päällikkö kehräsi merkiksi, että olin:D oikeassa. Sisimmässäni innostuin hieman, mutta en näyttänyt siitä mitään merkkejä.
"Nyt voit mennä syömään ja sitten makuulle", Hunajatähti ilmoitti, kun me molemmat olimme leirillä.
Nyökkäsin ja katsoin tuoresaasliskasaa. Ei se ollut iso, muttei pienikään. Valikoin varpusen ja söin sen hitaasti. En olisi halunnut syödä sitä, mutta nälkä pakotti tekemään sen.

Vastaus:

Ei haittaa saat 10kp

Nimi: PAikio

05.12.2015 13:48
Varpushäntä: 20 kp:ta
Mistelitassu: 25 kp:ta
Hiekkatähti: 20 kp:ta
Jäätassu: 37 kp:ta
Spidey aka Hänärätassu: 54 kp:ta
Kermapentu: 40 kp:ta

Nimi: Jäätassu, Suoklaani

04.12.2015 14:46
Kasvoilleni levisi onnellinen ilme. Rakastunut ilme. Tiesin sen. Olin ihastunut Hämärätassuun. Ehkä ennemminkin rakastunut. Kehräsin lempeästi.
*Miten saatoin?* ajattelin.
Kävelin Hämärätassun luokse, ja nuolaisin kevyesti, mutta lempeästi kollin korvia. Hämärätassu hymähti.
"Hmm.. Minulla on tärkeää asiaa", naukaisin.
Hämärätassu hymähti.
"Sain ennustuksen", naukaisin.
Hämärätassu nosti kulmiaan. En vain pitänyt sitä sisälläni. En vain pystynyt.
"Minä olen ihastunut sinuun", kuiskasin.

//Hämä?

Nimi: Kermapentu, Erakko

04.12.2015 14:45
Kyllästyin nopeasti vanhempien kissojen lörpöttelyyn. Kävelin Vaaleapennun luokse.
"Herää! Taas on aika leikkiä", kiljuin ja loikkasin Vaalapennun viereen.
"Mehän leikimme äsken", Vaaleapentu valitti.
"Niin leikimme, mutta nyt leikitään uudestaan", sanoi ja nostin Vaaleapennun pystyyn. Hän nyökkäsi. Kävelimme siskojemme luokse.
"Haluatteko te leikkiä kanssamme?" kysyin innoissani. Laventelipentu ja Päivänkakkarapentu nyökkäsivät innoissaan.
"No, mitä me leikimme?" Päivänkakkarapentu kysyi. Mietin hetken.
"Muistatteko kun Aurinkosielu kertoi Metsäklaanista, Suoklaanista, Vuoriklaanista, Niittyklaanista, Vesiklaanista ja Tähtiklaanista?" kysyin. Muut nyökkäsivät.
"Entäpä muistatteko kun hän kertoi päälliköistä, varapäälliköistä, sotureista, oppilaista, pennuista ja klaanivanhimmista?" kysyin.
"Muistamme tietenkin. Mutta miksi me emme ole klaaneissa?" Vaaleapentu kysyi. Sihahdin.
"Emo ei halua puhua siitä", sanoin.
"Leikitään klaanien päälliköitä!" Laventelipentu kiljaisi.
"Tehdään näin. Minä ja Laventelipentu olemme Metsäklaani. Päivänkakkatärapentu ja Vaaleapentu on Suoklaani. Laventelipentu on Laventelitähti ja hänellä on yhdeksän elämää. Päivänkakkarapentu on Päivänkakkaratähti. Hänelläkin on yhdeksän elämää. Minä ja Vaaleapentu ollaan varapäälliköitä. Minä olen Kermakuu ja minulla on kaksi elämää, ja Vaaleapentu on Vaaleakuu ja hänelläkin on kaksi elämää", julistin. Muut nyökkäilivät hyväksyvästi. Kävelin Laventelipennun luokse.
"Suoklaani, ette mahda mitään Metsäklaanille!" Laventelipentu kiljaisi.
"Sehän nähdään, Laventelitähti!' Päivänkakkarapentu kiljaisi ja syöksyi minua kohti. Säpsähdin. Hän törmäsi minuun. Lensin kauemmas. Tömähdin maahan. Esitin kuollutta.
"Kermapen- siis Kermakuu!" Laventelipentu kiljaisi. Hän juoksi luokseni.
"Laventelitähti... taistele... menetän hengen...", kähisin ja nojauduin Laventelipentuun päin. Sitten huomasin Vaaleapennun. Hän oli aivan Laventelipennun takana.
"Takanasi!" Kiljaisin ja sitten suljin silmäni. Kuulin sähinää, murinaa ja kiljaisuja.
Nousin varovasti ylös ja räväytin silmäni auki.
"Laventelitähti! Minä autan!" Kiljaisin ja syöksyin Vaaleapennun kimppuun. Kaadoin hänet ja painoin hänet maata vasten. Hän rääkyi.
Vilkaisin Laventelipentua. Hän tappeli Päivänkakkarapennun kanssa.

//Laventeli..tähti? :D

Nimi: Hämärätassu, Metsäklaani

04.12.2015 14:35
Uppouduin tavallaan Jäätassun syleilyyn. Naaras oli vaan niin.. En osannut sanoin kuvailla naaraan kaunetta, tai hänen seurastaan. Kummastakaan en voinut valittaa, Jäätassu oli kaunis ja hyvää seuraa, vaikkaki näin yömyöhään.
Äkkiä naaras sai minut hämmentymään kysymykselläännn; Onko klaanissasi kivoja naaraita?
Mietin hetken, kunnes vastasin;
"No jaa.. Enpä niinkään. Eivät ne niin erikoisia ole", sanoin ja astuin askeleen lähemmäs Jäätassua.
"Toisin kuin sinä", lause lipsahti suustani, mutta odotin naaraan reaktiota.

//Jäätassu, Suo?
//Lyhkäne

Nimi: Jäätassu, Suoklaani

04.12.2015 06:21
Hymyilin sirosti kollille, joka änkytti edessäni.
"Kuules, minä haluan jäädä tänne", naukaisin.
Hämärätassu nyökkäsi.
"Noh, Metsäklaanin Hämärätassu, mites koulutuksesi edistyy?" kysyin.
Hämärätassu hymähti.
"Ihan hyvin".
Nyökkäsin.
"Entäs sinun?" Hämärätassu kysyi.
"Njää, en ole vielä ollut koulutuksessa vain kolme kertaa", naukaisin.
Kolli nyökkäsi.
*Miten joku voi olla noin komea?* ajattelin.
Emoni oli laulanut jotain outoa, muistin sen hämärästi. Ja taas aloin ajatella Hämärätassua!!
"Onko klaanistaan kivoja naaraita?" kysyin.

//Hämärä? Sori lyhyt^^

Nimi: Hämärätassu, Metsäklaani

03.12.2015 19:11
Naaras lähestyi minua, kosketti hitaasti kuonoani. Äkkiä naaras ryntäsi kauemmas minusta.
"Mikä on nimesi?" kysyin.
"Jäätassu", naaras vastasi. Katsoin naarasta pää kallellaan.
"Kaunis nimi, Jäätassu", sanoin ja hymyilin leveästi. Minulla oli tunteita Jäätassua kohtaan.
>>Hämärätassu, lopeta pelleily! Olet uskollinen!<< ääni sisälläni sihisi. Lopetin äänen kuuntelu ja katsoin naarasta. Naaras siloitteli hieman turkkiaan.
"Tuota.. Miten menee?" kysyin pinen hiljaisuuden jälkeen. Jäätassu kohatutti lapojaan.
"Tavallista. Entä sinulla?" Jäätassu pisti takaisin hymähtäen. Katsoin naarasta silmiin. Naaraan silmissä paistoi ilo. Olin itsekkin iloinen, pitkään aikaan! OLen miltein aina tuntenut itseni yksinäiseksi ilman omaa siskoa tai veljeä.
"Hyvin", vastasin rehellisesti ja nyökkäsin. Jäätassu nyökkäsi.
"Varmaan täytyy lähteä.." Jäätassu sopersi(?).
"Ei, älä!" huusin takaisin. Sen huudettua olisin halunntu vajota maan alle. Nyt Jäätassu varmaan luuli, että olin ihan hiirenaivo.
"Taino, mene, jos sinun pitää", Hämärätassu pisti äkkiä väliin ja levitti tekohymyn.

//Jäätassu, Suo?

Nimi: Jäätassu, Suoklaani

03.12.2015 18:01
Huomasin kuinka Hämärätassu käveli luokseni. Tunsin kuinka sisälläni liikehti jotain, jota en ollut tuntenut koskaan. Halusin vain koskettaa Hämärätassun kasvoja. Sisälläni kuitenkin jokin rääkyi vihaisesti:
"Sinä senkin hiirenaivo! Lakkaaa ajattelemasta sitä kollia! Etsi itsellesi joku omasta klaanistasi!" ääni sihisi.
En halunnut kuunnella ääntä. Toisekseen, eihän kolli edes pitänyt minusta. Yhtäkkiä, muistin ennustuksen ensimmäisen osan. Se oli liian karmivaa. Hämärätassu käveli hitaasti luokseni.
"Hei! Käytkö usein täällä?" kysyin.
Tirskahdin omasta vitsistäni nauruun. Nauruni purkautui suurena tirskahduksena taivaisiin. Hämärätassu näytti vakavalta kun naukui hitaasti:
"Sain ennustukse".
Nostin hitaasti kulmiani.
"Ai! Minäkin sai", aloitin, kunnes vaihdoin ääneni sävyä, ja naukaisin viileästi:
"No, sepäs kiva".
Nostin hitaasti katseeni. Nojauduin eteenpäin ja kosketin hitaasti kollin kuonoa( ikäänkuin suudelma). Heti sen jälkeen ryntäsin kauemmas.

//Hämärä?

Nimi: Hämärätassu, Metsäklaani

03.12.2015 17:26
Kurtistin kulmiani ja katsoin naaraan pikaista lähtöä. Huusin hänen peräänsä;
"Kunhan vielä ylittäisit rajan!"
Käänsin leiriä kohti ja kävelin etsien saalista. Näin yö aikaan ei ollut niinkäänpaljoa saalista, vielä kun oli Lehtikadonaika.
Lumihiutale tippui kuonolleni. Katsoin sitä, kun se suli. Olin varma, että yö jälkeen lunta olisi jo jäniksen mitta. Olin melkoisen varma, olin sinänsä hyvä katsomaan pilvistä sään.
Leirissä menin omalle pedilleni.
"Hämärätassu", joku sihahti hiljaa. Käännyin äkkiä ympäri. Näin Okatassun varjostetun varjon, joka makasi kyljellään katse tiukasti minussa.
"Missä kävit?" Okatassu vaati tietää. Okatassu oli tarkka muiden poistumisista ja halusi usein urkkia tietoja perinpohjin.
"Ei hätää, Okatassu. Halusin nähdä leirin pimeydessä", kerroin. Okatassu sihahti ja painoi päänsä sammaliin.
"Hyvä on. Hyvää yötä, Hämärätassu", Okatassu toivotti ja nukahti. Kuulin vain muiden hengityksen. Huokaisin ja käännyin makamaan omille sammalille, nukahdin heti.

Heräsin tuntemattomassa paikassa. Ympärilläni vallitsi kuivuus. Kurkku tuntui kuivalta. Käännyin ympäri. Näin mustan tai harmaan turkkisen kollin, en nähnyt häntä kunnolla kirkkaan auringonpaisteen takia. Luulin kuolevani janoon.
"Vettä", puuskutin toiveikkaana kollille. Kolli pudisti päätään.
"Ei. Vaan elämä", kolli vastasi synkeästi. Värähdin pelosta. Mitä tuo tarkoitti?
"Kun taivaan tähdet laskeutuu, ei kissoja suojele kukaan muu. Uusi joukko kissojen, yhteydessä klaaneihin. Tutut ovat turkit nuo, vaan murhetta ja tuskaa tuo", kolli sanoi. viimeiset sanat, 'murhetta ja tuskaa tuo' jäi kaikumaan, samalla, kun putosin pimeyteen.
"Apuaaaaaa!" huusin kuin hullu, mutta sain vastauksesi vain kaiun.

Hämärätassu heräsi hiki otsaa pitkin.
"Hämärätassu, aamupartio!" Ohdakekynsi huusi ilmestettyään ovelle.
"Nukutko vieläkin, Hämärätassu? Olet kohta myöhässä, liikettä tassuihin!" Ohdakekynsi murahti ja poistui pesältä. Nousin pikaisesti sutien samaanaikaan turkkiani ja venytellen pikaisesti.
Menin sisäänkäynnille ja katsoin molempiin suuntiin. Livahdin äkkiä muiden partiolaisetn joukkoon, missä oli mm. Punaviiksi, Kotkansilmä ja tietysti Ohdakekynsi.
"Lähdetään, että ehdimme ajoissa takaisin." PUnaviiksi otti johdon ja antoi muiden seurata itseään.

Matkalla mietin sen kissan sanoja. Mitä se tarkoitti? Oliko se ennuste tulevasta? Oliko se pilaa? Pitäisikö siitä kertoa jollekkin? Halusin purkaa tunteitani jollekkin, mutten tiennyt kelle.
Ensimmäisenä mieleeni juolahti se suoklaanilainen naaras.
*Idiootti! Huolehdi omista asioistasi!* ääni sisälläni tiuskasi. Ääni oli oikeassa. Minun piti pitää omista asioista huolen itse, ei sekaannuttaa muita ja asettaa itseään vaaraan.
Kuitenkin, Hämärätassu päätti tavata naaraan, jos hänellä olisi jotain kiintoisaa kerrottavaa.

Päivällä olimme Ohdakekynnen kanssa harjoitelleet metsästystä. Nyt oli iltahämärä, aika nukkumaan.
Katsoin ympärilleni. Ketään ei ollut näkyvissä. Livahdin äkkiä matalana ulos leiristä. Kiitin mielessäni turkkini väriä, mutta riskinä olisi ollut myös valkoisten raitojen paljasteutuminen. Kuitenkin ehdin hyvin ulos ennenkuin kukaan huomasi. Suuntasin suoraa päätä Suoklaanin reviiriä kohti.

//Jäätassu, Suoklaani?

Nimi: Jäätassu, Suoklaanj

03.12.2015 07:19
Katsoin kollia.
"En mitään", kimitin.
Naurahdin.
"Minä kai olen outo", naurahdin.
Kaipasin naurua elämääni, joten nauroin aina kun näin jonkun toisem kissan. Pidin kollista.
"Kuka olet?" kysyin.
Kolli liikahti.
"Hämärätassu"
Huokaisin.
"Noh, tavataanko joskus, oi suuri Hämärätassu?" kysyin.
En jäänyt odottamaan, vaan loikin takaisin leiriin.
Nukahdin nopeasti.
//Unessa//
"Kun kukka kaunis urhea, ja sydän puhtaan valkea, katoaa ja kuihtuu pois on aika työhön ryhtuä", joku kuiskasi.
Mitä ennustus tarkoitti. Ja miten se minuun liittyi?!

Nimi: Hiekkatähti, Vesiklaani

02.12.2015 22:01
Kävelin ulos pesästäni kun heräsin. Katselin leiriä hymyillen. Aamu oli alkanut auringonpaisteella. Se ei kuitenkaan lämmittänyt paljon. Kotkasydän, varapäällikköni käveli luokseni.
"Huomenta Hiekkatähti!" hän tervehti. Nyökkäsin.
"Eikö olekkin kaunis aamu?" kysyin.
"Kai" Kotkasydän sanoi ihaillen aamuaurinkoa.
"Mitä mietit?" Kotkasydän kysyi katsellen haaveilevaa ilmettäni.
"Kumppania. Olisihan se mukavaa jos saisin jonkun tärkeän", sanoin. Kotkasydän sulki silmänsä hetkeksi ja avasi ne.
"En ole ajatellut sellaista. Katsellessani kolleja ihastuksen kipinää ei synny. Muutenkin varapäällikköys riittää minulle. Kumppani veisi liikaa aikaa", Kotkasydän sanoi. Järkytyin.
"Kumppanille riittää aina aikaa!" huudahdin. Kotkasydän katsoi minua yllättyneenä.
"Mitä sitten kun odotan pentuja? Menen pentutarhaan. Kuka hoitaa varapäällikön tehtävät?" Kotkasydän kysyi ärtyneenä.
"Nimitän tietenkin väliaikaisen varapäällikön tai sitten minä järjestän", sanoin ja pukkasin Kotkasydäntä hellästi.
"Ja jos pennut kuolevat pakkaseen. Menetän tärkeää aikaani. Odotin pentuja turhaan. Joutuisin luopumaan korkeasta arvosta", Kotkasydän sanoi. Mietin hetken.
"Väliaikaisesti. Kun pääset pentutarhasta tulet taas varapäälliköksi", sanoin.
"Mitäpä jos kuolen synnytykseen? Elämäni olisi ollut turhaa. Ensin korkea arvo ja sitten pentutarhaan ja kuolen pentujen takia. Ja kenen syy? Mahtavan Vesiklaaniin päällikön, Hiekkatähden ansioista!" Kotkasydän karjui.
"Minä en sanonut että nyt me alamme laskemaan kumppanuuden riskejä! Voin alentaa sinut heti jos ala pilkata päällikköäsi. Pääset vaikka heti klaanivanhimpiin. Hei! Tässä on uusi klaanivanhimpamme Kotkasydän. Häntä ei tarvitse arvostaa tai kunnioittaa. Tämä soturi pilkkaisi päällikköään!" karjuin. Klaani toljotti minua tyrmistyneenä.
"Tuo ei ole totta! Hän vain on erittäin suuttunut!" Kotkasydän korjasi. Ulvaisin. Juoksin pois leiristä vihaisena.

Kun olin Vesiklaanin rajalla jäin siihen istuskelemaan. Olin pilannut aamun yhdellä sanalla; kumppani. Huokaisin. Katsahdin taivaalle. Nousin ylös ja lähdin kävelwmään kohti leiriä.

Kun pääskn leiriin menin tuoresaaliskasalle. Otin kalan ja vein sen päällikön pesään. Jäin pesälleni. Söin kalaa hiukan masentuneena. Kun olin syönyt sen aloin makoilemaan pesässäni levottomana.

//Joku?

Patrick lisenssi, Rick Mach lisenssi, Henric Silversnö lisenssi, Shizoo, Backgrounds etc, Chibi GFX ja Nemesis
©2018 layout1 - suntuubi.com